Henkisen terveydenhuollon saaminen voi auttaa
Monet ihmiset kokevat stigmoja posttraumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD). Ehto voi olla heikentävää, koska oireet voivat johtaa valtavaan henkiseen kärsimykseen, ja henkilöt, joilla on PTSD, kohtaavat usein ongelmia suhteissaan, työssä tai koulussa.
PTSD-potilaat saattavat myös todennäköisemmin kehittää muita häiriöitä, kuten ahdistuneisuushäiriöitä , masennusta tai päihdeongelmia .
Onneksi on olemassa tehokkaita hoitoja PTSD: lle ja muille häiriöille. Kuitenkin nämä hoidot ovat hyödyllisiä vain, jos häiriöön hakeutuu.
Tämä on poikkeus sääntöön, koska on havaittu, että suuren joukon ihmisiä, joilla on erilaisia diagnooseja (esimerkiksi masennus, ahdistushäiriöt, aineen käyttöhäiriöt), alle 30 prosenttia hakee hoitoa. PTSD-potilaat voivat olla erityisen haluttomia hakemaan apua.
Käsittelyn esteet
Eräässä tutkimuksessa, johon osallistui 1 387 henkilöä, joilla oli psykiatrinen häiriö, hoitoa estävät vaikutukset vaikuttivat useat tekijät, mukaan lukien kokeneiden oireiden vakavuus, joilla oli vaikeuksia päivittäisissä rutiineissa ja alkoholiongelma.
Lisäksi seuraavista syistä, joiden takia ei saada apua, oli yleisimmin tunnistettu tässä tutkimuksessa olevien ihmisten keskuudessa:
- 28 prosenttia ei usko, että kukaan voisi auttaa heitä.
- 28 prosenttia katsoi heidän ongelmansa oli, että heidän pitäisi pystyä selviytymään.
- 17 prosenttia ei pitänyt tarpeellisena ottaa yhteyttä lääkäriin.
- 15 prosenttia arvioi, että ongelma paranee omin voimin.
- 13 prosenttia oli liian hämmentynyt keskustellakseen ongelmasta kenenkään kanssa
- 10 prosenttia pelkäsi avun hakemisen seurauksia (esimerkiksi sairaalahoitoa)
Nämä havainnot viittaavat siihen, että ainakin joillekin ihmisille psyykkiseen sairauteen liittyvä stigma voi olla esteenä hoidon hakemiselle.
häpeä
Stigma viittaa negatiivisten ominaisuuksien liittämiseen mielisairauteen. Esimerkiksi mielenterveyspotilaan henkilö voi olla virheellisesti katsottu (tai edes katsomaan itseään) heikoksi tai "vahingoittuneeksi", mikä johtaa häpeään tai hämmennykseen.
Stigma voi olla erityisen voimakas sotilashenkilöiden keskuudessa, joilla on psykologinen ongelma. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa todettiin, että Bosniasta tulevien Yhdysvaltain palve- luntarjoajien keskuudessa 61 prosenttia oli voimakkaasti samaa mieltä ajatuksesta, että psykologisen ongelman paljastaminen vahingoittaisi uransa. Lisäksi 43 prosenttia uskoi vahvasti, että psykologisen ongelman ottaminen johtaisi siihen, että muut ihmiset eivät halua olla heidän ympärillään.
Heillä oli myös paljon vähemmän todennäköistä, että heitä seurattiin apuna psykologisten ongelmien ratkaisemiseen verrattuna lääketieteellisiä ongelmia koskevan viittauksen seuraamiseen.
Toinen tutkimus Irakin ja Afganistanin palveluksessa oleville Yhdysvaltain palvelujäsenille totesi, että "heikkoon" liittyvät uskomukset tai pelot siitä, että yksikössä olevat ihmiset kohtelevat tai näkevät eri tavoin, ovat esteenä hoidon hakemiselle.
Mitä sinun täytyy muistaa
On tärkeää muistaa, että psykiatrinen häiriö tai mielenterveyshäiriö ei ole merkki heikkoudesta tai syystä häpeää. Psykologiset ongelmat ovat varsin yleisiä yhteiskunnassamme, ja monet häiriön kehittymiseen johtavista tekijöistä ovat kokonaan henkilön valvonnassa.
Ei ole näyttöä siitä, että häiriöt kehittyvät sen seurauksena, että joku ei ole tarpeeksi vahva. Onneksi on olemassa monia tehokkaita hoitoja erilaisiin vaikeuksiin.
Lähteet:
Britt, TW (2000). Psykologisten ongelmien leimautuminen työympäristössä: Bossiasta palaavat palvelujoukkojen seulonta. Journal of Applied Social Psychology, 30 , 1599 - 1618.
Hoge, CW, Castro, C., Messer, SC, McGurk, D., Cotting, DI, & Koffman, RL (2004). Irakin ja Afganistanin taisteluvelvollisuus, mielenterveysongelmat ja hoidon esteet. New England Journal of Medicine, s. 351 , 13-22.
Kimerling, R., & Calhoun, KS (1994). Somaattiset oireet, sosiaalinen tuki ja seksuaalisen väkivallan uhrien etsiminen. Journal of konsultointi ja kliininen psykologia, 62 , 333-340.
Meltzer, H., Bebbington, P., Brugha, T., Farrell, M., Jenkins, R., & Lewis, G. (2000). Haluttomuus hakeutua neuroottisten häiriöiden hoitoon. Journal of Mental Health, 9, 319 - 327.
Reiger, DA, Narrow, WE, Rae, DS, Manderscheid, RW, Locke, BZ ja Goodwin, FK (1993). USA: n tosiasiallinen henkinen ja riippuvuutta aiheuttava häiriöjärjestelmä: Epidemiologinen valuma-alue mahdolliset häiriöt ja palvelut 1 vuoden esiintyvyysasteella. Yleisen psykiatrian arkistot, 50 , 85-94.