Syklotymian diagnosointi DSM-5: ssä
DSM-5: n julkaisemiseen saakka syklotyyppisen häiriön määriteltiin sisältävän hypomanian jaksot sekä masennuksen kaudet, jotka eivät olleet niin vakavia, että niitä voitaisiin kutsua suuriksi masennuksiksi . Hypomania itsessään voi aiheuttaa vakavia ongelmia (mutta ei niin vaarallisia kuin mansikat ), joten jotkut syklotymia kärsivät ihmiset kohtelivat heitä "toisen luokan kansalaisina", kun heidän sairautensa otettiin vakavasti.
DSM-5-kriteerit syklotiaan saattavat heikentää kuvaa.
Diagnostiset kriteerit
DSM-IV-TR : n kriteeri A on: "Ainakin kahden vuoden ajan lukuisten jaksojen läsnäolo hypomanisilla oireilla ... ja lukuisat ajanjaksot masennuksen oireilla, jotka eivät täytä kriittisiä masennuksen episodia." "Diagnostiikkatoiminnot" "Tässä versiossa sanotaan, että hypomaniset oireet eivät ole välttämättömiä hypomanisen episodin täyttymiselle, mutta ei myöskään sulje pois mahdollisuutta.
DSM-5: n kriteeri A muuttaa kuitenkin tämän: "Vähintään 2 vuoden ajan (vähintään 1 vuoden lapsilla ja nuorilla) on ollut lukuisia jaksoja, joilla on hypomanisia oireita, jotka eivät täytä hypomanisen jakson kriteereitä lukuisat ajanjaksot masennusoireilla, jotka eivät täytä kriteerejä suurelle masennukselle.
Toisin sanoen, nyt ei ole olemassa diagnoosia ihmisille, joilla on todelliset hypomaniset jaksot yhdessä masennuksen kausien kanssa, jotka eivät ole riittävän vakavia masennuksille.
DSM-5: n syklotyymin häiriön lisäkriteerit ovat:
B. Edellä mainitun kahden vuoden aikana (1 vuosi lapsilla ja nuorilla) hypomaniset ja masentuneet ajanjaksot ovat olleet läsnä vähintään puolet ajasta ja yksilöllä ei ole ollut oireita yli 2 kuukauden ajan kerrallaan.
C. Suuren depressiivisen, maanisen tai hypomanisen jakson kriteerejä ei ole koskaan täytetty. [Huom. Jos tällaiset jaksot tulevat näkyviin myöhemmin, diagnoosi muutettaisiin tarvittaessa bipolaariseen I- tai bipolaariseen II -häiriöön .]
D. Oireet eivät selitetä paremmin toisella mielenterveyshäiriöllä.
E. Oireet eivät aiheuta ainetta (esim. Lääkitys tai huumeiden väärinkäyttö) tai muuta lääketieteellistä tilannetta.
F. Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää ahdistusta tai heikentymistä sosiaalisissa, ammatillisissa tai muissa tärkeissä toiminta-alueissa.
Muut näkökohdat
- Cyclothymic häiriö yleensä esiintyy ensin nuorilla ja nuorilla aikuisilla, ja on olemassa 15% -50% riski, että tällainen henkilö kehittää täydellistä kaksisuuntaista I tai II -häiriötä myöhemmin.
- On havaittu geneettinen komponentti, joka lisää riskiä syklotymian kehittymisestä erityisesti eturauhanen ensimmäisen asteen sukulaisissa.
- Akuisuusongelmia ja unihäiriöitä voi esiintyä ihmisillä, joilla on syklotia, ja syklotyyppiset lapset ovat todennäköisempää kuin heillä on vaikea ADHD .
- Määritintä "ahdistuneella ahdistuksella" voidaan lisätä diagnoosiin syklotyyppiseen häiriöön, jossa ahdistus on merkittävä tekijä.
> Lähteet:
> Diagnostinen ja tilastollinen käsikirja mielenterveyden häiriöistä, neljäs painos, tekstin tarkistus (DSM-IV-TR). American Psychiatric Association. 2000 (398-400).
> Diagnostinen ja tilastollinen käsikirja mielenterveyden häiriöistä, viides julkaisu (DSM-5). American Psychiatric Association. 2013 (139-141).