Electra-monimutkaisuus on psykoanalyyttinen termi, jota käytetään kuvaamaan tytön kilpailuympäristö äitinsä kanssa isänsä affektioihin. Se on verrattavissa urospuoliseen Oedipus-kompleksiin. Electra-kompleksin ratkaiseminen lopulta johtaa identiteetin kanssa saman sukupuolen vanhemman kanssa.
Miten Electra Complex toimii?
Sigmund Freudin mukaan naispuolisen psykoseksuaalisen kehityksen aikana nuori tyttö on alunperin kiinnitetty äidilleen.
Kun hän havaitsee, että hänellä ei ole penis, hän kiinnittyy isäänsä ja alkaa vastustaa äitinsä, jota hän syyttää "kastroimisesta". Tämän tuloksena Freud uskoi, että tyttö alkaa tunnistaa ja jäljitellä äitinsä pelkäämättä menettävän rakkauttaan.
Vaikka termi Electra-monimutkaisuus liittyy usein Freudiin, se oli itse asiassa Carl Jung, joka loi termi vuonna 1913. Freud hylkäsi termi ja kuvaili sitä yrittäen "korostaa kahden sukupuolen asenteen analogiaa". Freud itse käytti termiä naisellinen Oedipus asenne kuvata, mitä nyt viitata Electra-monimutkaisena.
Milloin Electra Complex toteutetaan?
Freudian teorian mukaan tärkeä osa kehitysprosessia oppii tunnistamaan samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa. Freudin psykoseksuaalisen kehityksen teorian vaiheissa libidininen energia keskittyy eri kehon erogeenisiin vyöhykkeisiin.
Jos jokin näistä vaiheista menee pieleen, kiinnitys voi tapahtua tuossa vaiheessa. Tällaiset kiinnitykset, Freud uskoivat, johtivat usein ahdistuneisuuteen ja vaikuttivat neuroosiin ja aikuisikään käyttämättömään käyttäytymiseen.
Freud kuvaili Oedipal-monimutkaisuutta poikien kaipaukseksi äidilleen ja isänsä kanssa kilpailemisesta.
Pojalla on tajuton halu korvata isänsä äitinsä seksuaalisena kumppanina, mikä johtaa ristiriitaan poikan ja isän välillä.
Samalla poika kuitenkin pelkää myös, että hänen isänsä löytää nämä toiveet ja karkottaa hänet rangaistuksesta. Tämän ahdistuksen ratkaisemiseksi poika alkaa tuntea isänsä kanssa ja kehittää halua olla enemmän kuin hänen isänsä. Freud uskoi, että tämä prosessi johtaa siihen, että lapset hyväksyvät sukupuoliroolit, kehittävät ymmärryksen omasta seksuaalisuudestaan ja jopa muodostavat moraalisuuden tunteen.
Electra-kompleksin lyhyt tausta
Itse termi on peräisin Electra-kreikkalaisesta myytistä ja hänen veljensä Orestesista, joka kuvasi äitinsä kuolemaa koskien isänsä murhaa. Freud kehitti Electra-kompleksin taustalla olevat ideat, vaikka hän ei nimittänyt sitä sellaisenaan. Freud viittasi sen sijaan tytön taipumukseen kilpailla äitinsä kanssa isänsä hallitsemiseksi naisellinen Oedipus-asenne tai negatiivinen Oedipus-kompleksi.
Freud ja Jung olivat alunperin läheisiä ystäviä ja työtovereita, mutta Jung yhä tyytymätön tiettyjen Freudin teorioiden näkökohtiin. Hän tunsi, että Freud korosti roolia, jolla seksuaalisuus on ollut inhimillisen käyttäytymisen motivoimisessa.
Lopulta Jung erosi hänen psykoanalyyttisistä yhteyksistään ja kuolema kasvoi kahden miehen välillä. Jung pyysi kuuntelemaan Freudin feminiinistä Oedipus-asennetta Electra-kompleksiksi.
Puolustusmekanismit ja Electra -kompleksi
Monilla puolustusmekanismeilla on rooli Electra-kompleksin ratkaisemisessa. Se on ensisijainen tunnus, joka vaatii lapsen omistaa äitinsä ja kilpailla isänsä kanssa. Ratkaisun ratkaisemiseksi nämä kehotukset ja toiveet on ensin poistettava tietoisesta muistista. Prosessin seuraavassa vaiheessa tunnistus tapahtuu. Tyttö alkaa tunnistaa äitinsä kanssa ja sisällyttää monet samat persoonallisuusominaisuudet hänen egoaan.
Tämä prosessi mahdollistaa myös tytön sisäistääkseen äitinsä moraalin super-egoon, joka lopulta ohjaa häntä seuraamaan vanhempiensa ja yhteiskunnan sääntöjä.
> Lähteet
> Freud, S. (1962). Kolme esseet seksuaalisuuden teoriasta. (np): peruskirjat.
> Jung, CG (1913). Psychoanalysis Theory, Psychoanalytic Review, 1, 1-40.
> Scott, J. (2005). Electra Freudin jälkeen: myytti ja kulttuuri. Cornell-tutkimukset psykiatrian historiassa. Ithaca: Cornell University Press.