Kymmenen vuotta sitten, 20. huhtikuuta 1999, opiskelijat Eric Harris ja Dylan Klebold hyökkäsivät Columbine High Schooliin, mikä aiheutti 12 oppilaan ja opettajan kuoleman samoin kuin yli 20 ihmisen haavoittumisen. Hyökkääjät lopulta ottivat oman elämänsä. Niiden toiminta vaikuttaa kuitenkin edelleen ihmisiin ja kouluihin.
Columbine High Schoolin tragedia paljasti nuorten väkivallan riskitekijöiden (kuten aggressiivisen käyttäytymisen , kiusaamisen ja väkivallan altistumisen) tiedottamisen tärkeyden sekä ohjelmien kehittämisen ja toteuttamisen tarpeellisuuden näiden riskitekijöiden varhaisesta havaitsemisesta ja kouluväkivallan ehkäisystä.
Onko muutoksia tehty kouluissa, kun Columbine?
Pohjois-Coloradon yliopiston ja Englewoodin Coloradoissa sijaitsevien Englewood-koulujen tutkijoiden ryhmä oli kiinnostunut tutkimaan, mitä muutoksia Colorado-kouluihin on tehty huhtikuusta 1999 lähtien ehkäisemään tulevia väkivaltaisuuksia.
He lähettivät kyselyjä koulujen mielenterveysalan ammattilaisille 335 julkisella korkeakoululla ympäri Coloradoa. Nämä tutkimukset pyysivät koulujen mielenterveysalan ammattilaisia mielenterveyspalveluista ja väkivallan ehkäisyohjelmista ja -strategioista kouluissaan huhtikuusta 1999 ja sen jälkeen.
Muutokset mielenterveyspalveluissa ja väkivallan ehkäisyohjelmissa
Näiden tutkimusten tulokset osoittavat, että useat palvelut ja ohjelmat olivat opiskelijoiden käytettävissä ennen Columbine-ampumisia. Esimerkiksi useimmat kouluista (noin 88%) tarjosivat yksilöllistä neuvontaa opiskelijoille ja heillä oli menetelmiä identifioida (noin 71%) ja käsitellä (noin 68%) opiskelijoita, jotka voisivat olla vaarassa joutua väkivaltaan.
Kuitenkin huhtikuussa 1999 tehtyjä muutoksia tehtiin, ja suurin osa mielenterveyspalveluista ja väkivallan ehkäisyohjelmista tutkittiin, mikä lisääntyi huomattavasti saatavuudessa. Joitakin näistä muutoksista tarkastellaan alla.
- Kriisitilanteessa oleville kouluille kasvoi 20 prosenttia
- Ryhmäneuvonnan saatavuus kasvoi 10%
- Noin 9% kouluista oli kriisitiimi
- 8% enemmän kouluja alkoi ottaa päivittäin check-ins kanssa opiskelijoita, jotka voivat olla vaarassa väkivalta
- Riitojenratkaisuohjelmien saatavuus oli noin 8%
- 7% enemmän kouluja tarjosi sosiaalisen osaamisen koulutusta.
Muut muutokset (noin 5-7%: n nousu koulujen välillä) sisälsivät koulutusohjelmia tunteiden käsittelemiseksi, vanhempien luokkien kehittämistä, riskialttiiden opiskelijoiden pysäyttämistä, vuorovaikutusryhmää ja perheterapiaa.
Väestön riskialttiiden opiskelijoiden tunnistamismenetelmien luomiseen, sopimussuhteisten mielenterveyspalvelujen saatavuuteen, vertaisvälityspalveluun, mentorointiohjelmien käyttöönottoon, vertaisohjaajien käyttöönottoon ja yksilölliseen neuvontaan on kuitenkin tehty vähemmän muutoksia.
Turvallisuuden muutokset
Monet koulut kasvattivat väkivallan ehkäisystrategioiden määrää (pohjimmiltaan turvallisuutta) huhtikuun 1999 jälkeen.
- Noin 63 prosenttia kouluissa oli tiukempia turvatoimia
- 40% kouluista on asettanut tiukemman kurinalaisuuden opiskelijoille
- Noin 32 prosenttia kouluista lisäsi turvallisuuden läsnäoloa
- Noin 17% kouluista alkoi tehdä lokerohakuja
- Noin 13% kouluista lisäsi käytettävissä olevien mielenterveyspalvelujen tarjoajia.
Lisää muutoksia tarvitaan
Näistä muutoksista huolimatta monet koulujen mielenterveyden ammattilaiset toivoivat enemmän muutoksia, varsinkin kun heillä oli enemmän mielenterveysalan ammattilaisia kouluissa, vanhempien luokkien tarjoaminen ja konfliktienratkaisuohjelmien kokoaminen. Suurin este näiden muutosten tekemisessä oli kuitenkin varojen puute ja henkilöiden saatavuus näiden palvelujen tarjoamiseksi.
Väkivallan ehkäiseminen
On toivottavaa huomata, että Kolumbiassa huhtikuussa 1999 tapahtuneen tragedian jälkeen Coloradossa on tapahtunut monia muutoksia. Vaikka muutoksia halutaan (ja todennäköisesti tarvitaan), toivottavasti nämä muutokset riittävät ehkäisemään tulevia tragedioita.
Tietenkin nämä tutkijat vain tutkivat julkisia korkeakouluja Coloradossa. Vähemmän tiedetään, ovatko koulujen kaikkialla maassa toteuttaneet tällaisia muutoksia.
Lisäksi on tärkeää huomata, että nuorten väkivallan ehkäisy ei ole pelkästään koulujen vaan myös vanhempien ja opiskelijoiden vastuulla. On havaittu useita nuorten väkivaltaan liittyviä riskitekijöitä, kuten aggressiivista käyttäytymistä, mielenterveyshäiriötä, aineen käyttöä, lapsuuden väärinkäytön historiaa, huonoa vanhemmuutta, kiusaamista ja liian suurta väkivaltaa tiedotusvälineissä.
Lisätietoja American Psychological Associationista (APA) olevista muista riskitekijöistä ja ennakoivista varoitusmerkistä saa informatiivisesta esitteestä nuorisoväkivallan syistä, tunnustetaan mahdollisuudet väkivaltaan toisissa ja miten hallita itseään ja toiset. Kansallinen nuorisorikollisuuden ehkäisyresurssikeskus tarjoaa myös tietoa nuorisoväkivallasta.
Lähteet:
> Crepeau-Hobson, MF, Filaccio, M., & Gottfried, L. (2005). Väkivallan ehkäisy Columbine: Tutkimus lukion mielenterveyden ammattilaisista. Lapset ja koulut, 27 , 157-165.
> Bartels, L. (2002, 13. huhtikuuta). Columbine 2002: viimeinen luokka. Rocky Mountain News .
> Verlinden, S., Hersen, M., & Thomas, J. (2000). Riskitekijät kouluvuorossa. Clinical Psychology Review, 20 , 3-56.