Mikä on kelpoisuuskoe?

Miten Aptitude-testit mittaa, mitä ihmiset ovat kykeneviä tekemään

Kelpoisuuskoe on suunniteltu arvioimaan, mitä henkilö pystyy tekemään tai ennustaa, mitä henkilö voi oppia tai antaa oikean koulutuksen ja opetuksen. Se edustaa henkilön kykyä suorittaa tietyntyyppinen tehtävä. Tällaisia ​​kykyjä testataan usein akateemisen potentiaalin tai urakehityksen arvioimiseksi. Tällaisia ​​testejä voidaan käyttää arvioimaan henkistä tai fyysistä kykyä eri aloilla.

Muutamia esimerkkejä aptitude-testeistä

Esimerkkejä kelpoisuuskokeet ovat:

Opiskelijat kohtaavat usein erilaisia ​​aptitude-testejä koko koulussa, kun he ajattelevat, mitä he haluavat opiskella yliopistossa tai tehdä urallaan jonain päivänä. Lukio-opiskelijat käyttävät usein erilaisia ​​soveltuvuustestejä, joiden tarkoituksena on auttaa heitä määrittämään, mitä heidän pitäisi opiskella korkeakoulussa tai jatkaa urallaan. Nämä testit voivat joskus antaa yleisen käsityksen siitä, mikä voisi kiinnostaa opiskelijoita tulevana urana.

Esimerkiksi opiskelija voi ottaa kelpoisuuskokeen, mikä viittaa siihen, että hän on hyvä numeroiden ja tietojen kanssa. Tällaiset tulokset saattavat merkitä sitä, että kirjanpitäjä, pankkiiri tai pörssimeklarin ura olisi hyvä valinta kyseiselle opiskelijalle. Toinen oppilas saattaisi havaita, että heillä on vahvat kielet ja suulliset taidot, jotka saattavat viitata siihen, että ura englantilaisena opettajana, kirjailijana tai toimittajana voisi olla hyvä valinta.

Toisin kuin suoritustestit , jotka koskevat henkilön taitotasoa tai tietämystä jonakin ajankohtana, soveltuvuuskokeet keskittyvät sen sijaan määrittämään, kuinka kykenevä henkilö voisi suorittaa tietyn tehtävän.

Aptitude Tests Versus Intelligence -testit

Joten mikä tekee aptitude-testistä poikkeavan älykkyystestistä? Monien älykkyyttä testien tarkoituksena on mitata yleistä älykkyyttä tai taustalla olevaa globaalia henkistä kapasiteettia, joka vaikuttaa suorituskykyyn kaikilla aloilla. Älykkyys käsittää monia erilaisia ​​kykyjä, kuten ongelmanratkaisun , päättelyn, muistin, tietämyksen ja kyvyn sopeutua muuttuvaan ympäristöön.

Kelpoisuuskokeet on puolestaan ​​suunniteltu mittaamaan paljon kapeampia kykyjä kuin IQ-testi. Joissakin soveltuvuustesteissä saattaa kuitenkin olla hyvin kapea tarkennus, joka rajoittaa niiden ennustettavuutta. Muut testit, jotka tarkastelevat useita verkkotunnuksia, ovat paljon samanlaisia ​​kuin tiedustelutiet.

Erityiset kelpoisuuskokeet ovat ne, joiden tarkoituksena on tarkastella yksilön kapasiteettia tietyllä alueella.

Kuvittele esimerkiksi, että yritys haluaa palkata tietokoneohjelmoijan työskentelemään yrityksensä puolesta. He todennäköisesti tarkastelevat erilaisia ​​asioita, kuten työhistoria ja haastattelu, mutta he voivat myös halutessaan hallita kelpoisuuskokeen selvittääkseen, onko työhön osallistuneilla henkilöillä tarvittava taito suorittaa työtä.

Tämä erityinen kelpoisuustesti on suunniteltu tarkastelemaan hyvin kapeaa kykyä - kuinka osaava ja osaava hakija on tietokoneohjelmoinnissa.

Useita kelpoisuuskokeet on suunniteltu mittaamaan kahta tai useampaa erilaista kykyä. Joissakin tapauksissa tällaiset testit saattavat jopa muistuttaa älykkyystestejä niiden keskittymisen ja laajuuden suhteen. Korkeakouluopiskelijoiden vanhempien vuoden aikana tekemä Scholastic Assessment Test (tai SAT) on hyvä esimerkki monikäyttökokeesta. SAT mittaa osaamista alueilla, kuten matematiikka, päättely ja kieli, ja sitä käytetään usein korkeakouluissa ja yliopistoissa selvittääkseen, onko hakija valmis ja kykenee tekemään hyvin yliopistossa.

Tutkijakoulututkinto sekä erikoistumiset, joita tarvitaan lääketieteellisiin, laillisiin ja yritystoimintaan päätyviin ohjelmiin pääsemiseksi, ovat esimerkkejä useista soveltuvuustestistä.

Word From

Kelpoisuuskokeet voivat olla hyvä tapa saada käsitys siitä, mitä olet hyvä tai mitä saatat olla hyvä antaa oikealle koulutukselle. Tällaiset testit eivät kuitenkaan voi kertoa kaikkea. Harkitse tulostiasi huolellisesti, mutta arvioi myös muita tekijöitä, kuten etuja ja kokemuksia, ja käytä näitä tietoja tutkimalla erilaisia ​​uramahdollisuuksia.

> Referenssit:

> Kline, P. Psykologisen testauksen käsikirja. New York: Routledge; 2012.

> Salking, N. & Rasmussen, K. (toim.). Encyclopedia of Educational Psychology, osa 1. Thousand Oaks, CA: SAGE Julkaisut; 2008.