Miksi DSM päivitettiin vuonna 2013?
Psykologit ja psykiatrit ovat vuosikymmeniä riippuneet mentaalisten häiriöiden diagnoosista ja tilastollisesta käsikirjasta, jotta varmistetaan, että he noudattavat parhaita käytäntöjä ja näyttöön perustuvia mielenterveyshäiriöiden diagnosointia, mukaan lukien aineen käyttöhäiriöt. Se on pitkään pidetty kulta-standardina määriteltäessä, mikä on mielenterveyden diagnoosi.
Aineiden käyttöhäiriöiden kriteerit muuttuivat merkittävästi DSM-IV: stä DSM 5: een.
DSM-IV-kriteerit aineen käyttöhäiriöille
DSM 5 -kriteerit aineen käyttöhäiriöille
Vaikka jokaisen käsikirjan painos on heijastanut parasta ajan tuntemusta, kun vanhentunut, se voi kohdata parhaiten naiiviin ja epäinhimillisin pahimmillaan. Ottakaa esimerkiksi esimerkki homoseksuaalisuudesta. DSM-III: ssä sitä pidettiin mielenterveyden vuoksi. Nykyään homoseksuaalisuuden sisällyttäminen määriteltyyn henkiseen häiriöön katsotaan tärkeäksi maamerkiksi seksuaalivähemmistöjen sorron historiassa.
Päivän ajattelutapojen lisäksi DSM päivitetään ajankohtaiseksi tutkimukseksi psykologian, psykiatrian, neurotieteen ja muiden siihen liittyvien osaamisalueiden alalla. Tätä tutkimusta tarkastellaan, arvostellaan, analysoidaan ja harkitaan alalla toimivien suurimpien mielissä, jotka lopulta päätyvät yksimielisyyteen siitä, mitä DSM: ssä pitäisi ja ei pitäisi sisällyttää, sekä kunkin diagnoosin kriteereihin.
DSM-5 on mielenterveyshistorian maamerkki, koska se on ensimmäinen kerta, kun kansalaisten mielipiteitä on harkittu DSM-5-kriteerien kehittämisessä. Tämä oli mahdollista vain internetin välityksellä, ja hämmästyttävä kyky tavoittaa ihmisiä, joita ei muutoin tulla kuulluksi.
Muutokset DSM-IV: stä DSM-5: n aineenvaihduntahäiriöiden diagnostisiin kriteereihin
Vaikka monet mielenterveyden alueet eivät ole muuttuneet merkittävästi DSM-IV: stä DSM-5: een , muutokset päihteidenkäyttöhäiriöiden diagnostisiin kriteereihin ovat merkittäviä.
Yksi tärkeimmistä kriteereistä on se kieli, jota käytetään aineen käyttöhäiriöiden merkitsemisessä, joka on muuttunut käyttämästä termejä "väärinkäytökset" ja "riippuvuus" käyttämisestä termillä "käyttö". Miksi tämä asia on?
Aloitetaan työskentelystä väärin. Termi liittyy julmuuksiin, pahoinpitelyihin ja haittoihin, ja se liittyy yleisesti fyysiseen väärinkäyttöön tai väkivaltaan, emotionaalisiin väärinkäytöksiin ja yleisimmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Itse asiassa pikemminkin "lasten hyväksikäyttöä" käytetään usein ja ymmärretään tarkoittavan lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä. Miten tämä voi liittyä aineen käyttöön? Aineelle ei voida antaa väärinkäytöksiä, koska eloonjääneenä esineenä sitä ei voi vahingoittaa. Niinpä DSM-IV: n diagnostisessa merkinnässä päihteiden väärinkäytön "väärinkäyttö" viitattiin aineiden käyttämiseen itsensä väärinkäyttönä ja aineen käytön väärinkäytön keinona. Mutta onko aineen käyttäjien tarkoitus vahingoittaa itseään? Ehkä ei.
Itse asiassa monille ihmisille päinvastoin on totta.
Kun he kysyvät, miksi he käyttävät aineita, he aiheuttavat syitä, joiden avulla he voivat seurustella toisiinsa tai olla tekemisissä toisten kanssa, antavat heille positiivista, miellyttävää kokemusta ja auttavat heitä rentoutumaan.
Sitten on termi, riippuvuus. Tämä perustuu nykyään stereotyyppiseen näkemykseen siitä, että "riippuvuudet" ovat riippuvuudet, jotka ovat avuttomasti orjuuttaneet eivätkä pysty toimimaan ilman heidän huumeaan tai riippuvuutta aiheuttavaa käyttäytymistä. Tämä äärimmäinen näkemys tunnetaan nyt epätarkaksi, ja se on aiheuttanut paljon leimautumista ja ahdistusta aineita käyttäville ihmisille.
Aineiden käyttökieli on tarkempi ja vähemmän leimaava henkilöille, joilla on päihteiden käytön häiriöt, ja se on tärkeä muutos riippuvuuden ajattelussa.
Lähteet
American Psychiatric Association. Diagnostinen ja tilastollinen käsikirja mielenterveyden häiriöistä, tekstin tarkistus, neljäs painos, American Psychiatric Association. 2000.
American Psychiatric Association. Diagnoosi ja tilastollinen käsikirja mielenterveysongelmista. American Psychiatric Association. 2013.